Koodarikoulujen kasvatit

Suomen ensimmäinen koodarikoulu, Hive Helsinki, aloitti toimintansa syksyllä 2019. Tavoitteena on vastata maan paljon puhuttuun koodaripulaan. On uumoiltu, että vähintään perustavanlaatuiset taidot ohjelmoinnista ja tekoälystä ovat 2020-luvun uusia työelämätaitoja.

Tässä artikkelissa pohdimme sitä, mihin tällainen kehitys on matkalla. Siirtyykö ohjelmoinnin opiskelu koulunpenkeille? Tuleeko Suomeen lisää vain koodaamiseen keskittyviä oppilaitoksia?

Ennen vanhaan sooloiltiin pitkään

Vanhastaan koodari on ajateltu yksinäiseksi tietokoneellansa koodin kanssa painiskelevaksi nörtiksi. Tämä kuva on perin ikävä ja nykyaikana yhä enenevässä määrin väärä. Vaikka koodaaminen vaatiikin edelleen rautaista keskittymiskykyä ja äärimmäistä tarkkaavaisuutta, ovat koodarit löytäneet toisensa ja alkaneet toimia yhdessä niin erilaisissa tapahtumissa kuin perustamissaan yrityksissä. Tarkoituksena on monipuolistaa työtä ja säästää arvokkaita resursseja.

Perinteisesti koodariksi on opittu ilman sen kummempaa opettajaa: itse on pitänyt kokeilla, onnistua ja epäonnistua – useimmiten epäonnistumisia on ollut enemmän. Koodaaminen on siis vaatinut myös pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä. Taustamateriaalina on toiminut ehkä yksittäinen kirja tai myöhemmin kourallinen internet-sivustoja, jossa toiset itseoppineet koodarit jakavat omia onnistumisen hetkiään ja kyselevät apuja vastaan tulleisiin ongelmiin.

Tällaisessa oppimistyylissä ovat pärjänneet vain ne kaikkein parhaimmat ja omistautuneimmat: valvottujen öiden ja lukuisien epäonnistumisien jälkeen on ehkä vielä huomattu, että joku on keksinyt samaan ongelmaan paljon helpomman ratkaisun. Se syö jaksamista.

Koodit kouluihin?

Kiinalaisen sananlaskun mukaan pyörää ei kannata keksi kahdesti. On siis paljon hyödyllisempää kaikille, jos yksi asiantuntija opettaa hyväksi havaittuja ja tarpeellisia asioita suoraan tuleville koodareille. Näin ollen 20-henkisen koodariluokan ei tarvitse tehdä samoja virheitä 20 erilaisella tavalla tai 20 kertaa – pyörä pitää siis keksiä vain kerran.

Ohjelmoinnin ja pelisuunnittelun muuttuessa yhä koulumaisemmaksi sen standardit myös nousevat. Uusien koodarien ei enää tarvitse käyttää vuosikymmentä tullakseen keskinkertaiseksi, vaan tässä ajassa on kehittynyt jo ammattilaiseksi, jolla on syvä osaaminen vaikkapa kryptaamisesta.

On todennäköistä, että koodit tulevat kouluihin ja Suomessa aletaan antaa entistä enemmän opetusta siihen keskittyvissä koulutusohjelmissa ja -laitoksissa. Olemme pieni maa, joten tämän kaltainen korkean tason tuotanto on oivallinen tapa luoda uusia tuotteita ja palveluita vientiin.